Mun täytyy alkaa nukkumaan enemmän, tai lopettaa nukkuminen kokonaan. Ainakin pitää keksiä jotain järjellistä ajateltavaa ennen nukkumaanmenoa, toisaalta kunnon nollauskin voisi toimia. Siis vahvistamme syntymähumalaa oikealla tästä lähtien joka ilta!

Ainakin suunta on oikea, olen Jyväskylän messuilla, ja juuri tulin ravintolaillalliselta. Pakko oli ottaa lasillinen viiniä. Varsinaiseksi illalliseksi tapahtumaa ei voi kutsua, olin yksin (mikä oli hyvä) ja ruoka oli päivän ensimäinen klo 6.00 nautitun aamukahvin jälkeen.

Mutta varsinaiseen aiheeseen. Meillä on viime aikoina kaveripiirissä puhuttanut enemmän ja vähemmän vauvauutiset. Ja näemmä nämä uutiset ovat vaikuttaneet allekirjoittaneen alitajuntaan jossain määrin. (tämä oli alustus). Viime yönä näin unta, että sain siilin ja hauvan, joita molempia olen hinkunut jo pitkään. Ne oli tosi pieniä, hain ne pyörällä jostain paikasta, jonka maisemissa oli paljon tuttua lapsuudenkotimaisemiin. Molemmat poikaset oli pesässä kananmunakupin mallisessa kipossa, ja ne näytti katkaravuilta. Siis ne oli keskeneräisiä! Laitoin kupit poikasineen kainaloihin (älkää miettikö yksityiskohtia miten ne siellä pysyi), ja fillaroin kotiin. Koti näytti sisältä ihan meijän nykyiseltä kodilta, mutta sijoittui johonkin paikkaan mitä en tunnistanut. Kotona poikaset kasvoi ihan isoiksi tunnistettaviksi otuksiksi, mutta unen lopussa niitä oli vain toinen. Muistan olleeni surullinen sen takia, että toista ei enää ollut.

Aamulla vielä muistin hävisikö koira vai siili, mutta tämä tieto katosi päästäni päivän aikana.

Voitte arvata miten tän pyörittely päässä aiheuttaa yhden jos toisenkinlaisia ajatuksia. Ja kohta pitäisi mennä nukkumaan, hyvillä mielin ja nähdä mukavia unia. Hassua on, että yleensä en muista unista kun jotain yksittäsiä tunteita ja lyhyitä pätkiä. Oikeastaan aina pitemmät unet on olleet painajaisia, ja herätessä ahdistus on kauhea. Ei tänään. Onneksi.

Itävallassa oli hauskaa!

Ihan vinkkinä muille: viisi aikuista skimbakamoineen EI mahdu Audi A4, edes farkkumalliin mitenkään mukavasti... Kuva on itseasiassa paluu matkalta, jolloin pakkausta oli "järkeistetty". Mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Hetkittäin kelit oli makeet, aurinkoiset ja kaikin puolin kadehdittavat...

Toisaalta sää muuttui äkkiä. Aurinko olisi voinut paistaa enemmänkin. Silloin se osa naamasta joka aurinkoa sai näyttäisi nyt ruskettuneelle, eikä likaiselle...

Päivät meni rinteessä, ja joskus piti pitää "eväs" tauokoja... =)

Terveisiä vaan niille, jotka luulee, että laskettelu on helppoa, ja siinä vaan mennään alamäkeen... Yrittäkääpä ite luistelutyyliä skimboilla! PRKL....

Ainii, ja sitte tää kuulemma piti mainita.

090309. Schlossalm 2050m.

Hyvä reissu. Suosittelen Itävaltaa muillekkin. Älkää pihistelkö vuokra-auton koossa.

Vastoin kaikkia arvailuja, selvisin elossa Koti-insinöörin firman joulujuhlista. Kevät alkaa jo kolkutella täällä idässäkin ovella, ja me suunnitellaan hiihtolomaa!!!!

Jei, lauantaina hypätään lentsikkaan, ja laskeudutaan Alppien kupeeseen, Bad Gateiniin, Itävaltaan. Tai siis laskeudutaan Saksaan, mut anyspace. Perinteinen Kolin viikko on peruttu, ja tilalle on järjestelty epäympäristöystävällinen loma, jonne lennetään. :) Jipii! (siis lomalle, ei luonnon tuhoamiselle).

Tälläisissä asioissa olen kyllä tosi tekopyhä... Vettä ja sähköä pitää säästää, ja taloudessa pitäisi  olla vain vähäpäästöisiä autoja, mutta lomalle voi lentää silti. Matkalaukut on pakattu, suksen kantit on terävät. Pitkät kalsarit pitää vielä kerätä narulta mukaan.

Työrintamalla menee hienosti. Perin vuoden vaihteessa yhden ihmisen työt omieni lisäksi, joten töitä on niin paljon kun ehtii tehdä. Tästä johtuen olen havainnut itsessäni "pieniä" ahneita piirteitä. Kuten: "ei haittaa jos tekee 50 tuntista työviikkoa. Viikonloppuisin voi nukkua." Tästä johtuu, etten iltaisin saa mitään aikaiseksi, paitsi toista työtäni. Ei kavereita tai harrastuksia minulle enää viikolla. Illalla jos puhelin soi seitsemän jälkeen saan raivarin... Tämä kuulostaa musta ihan yhtä sairaalle kun kaikista teistäkin. Ajatus on kuitenkin hyvä; jos nyt teen paljon töitä kesällä voin tehdä vain 7 tuntista päivää! ...uskoo ken tahtoo....

Rehellisyyden nimissä on pakko todeta, etten halua valittaa. Ensimmäistä kertaa elämässä (sen jälkeen kun isi lopetti elättämästä mua) mulla ei ole rahahuolia. Töitä on enemmän kuin pystyn tekemään, palkka on suurempi kuin uskalsin edes toivoa ja asuntolainan korot alimmillaan, kuin aikoihin. Vaikka yleinen tilanne maassamme ei töiden suhteen ole edes kohtuullinen, otan tästä itsekkäästi kaiken irti. Koti-insinöörin kahden viikon pakkoloma ei ole ollenkaan paha asia. Nyt on aikaa tehdä se keittiöremontti, mihin ei olla haluttu käyttää lomapäiviä.

Ja ehkä vielä hienompaa on, että kaksi viikkoa minä olen perheenpää ja elätän meitä. Tämä kuulostaa hienommalta kuin, on koska kahden viikon palkan puuttuminen ei suoranaisesti kaada tätä konkurssia...

Palaan vielä laskemaan, onko mulla pakattuna riittävän monta paria sukkia. Kertoilen lomakuulumisia, jos palaan yhtänää palana.

Oltiin viime viikko (kesä)lomalla. Oltiin suunniteltu vaikka mitä. Remontoidaan, askarrellaan, käydään mökillä, käydään kaverin luona Saksassa, tehdään sauna, olla möllötetään, ulkoillaan... Voitte varmaan arvata mitä tolle listalle kävi viikon edetessä. Kiireestä kertoo, se etten päivittänyt blogiakaan. Olisi jotain valmista näytettävää. Sauna tehtiin, melkein valmiiksi asti. Mökillä käytiin. Ei menty Saksaan, eikä möllötetty tai ulkoiltu. Johonkin se aika vaan katosi. Ja tänään alkoi taas arkinen aherrus.

Jotain suurta ja ihmeellistä sentään ehti tapahtua ennen lomaa: allekirjoittanut irtisanoi itsensä tästä unelma työpaikasta. Heh! Omat työt yrityspuolella kasvoi niin suureksi, että pakko alkaa tekemään niitä. En ole sinällään pahoillani. Enemmän innoissani voisin kai olla. Luulisin. ...aina yhtä tyytymätön.... ;)

Palaan töihin. Ja ehkä joskus lähitulevaisuudessa esittelen valmiita juttuja, vaikka sen saunan, jos en muuta keksi.