Mun täytyy alkaa nukkumaan enemmän, tai lopettaa nukkuminen kokonaan. Ainakin pitää keksiä jotain järjellistä ajateltavaa ennen nukkumaanmenoa, toisaalta kunnon nollauskin voisi toimia. Siis vahvistamme syntymähumalaa oikealla tästä lähtien joka ilta!

Ainakin suunta on oikea, olen Jyväskylän messuilla, ja juuri tulin ravintolaillalliselta. Pakko oli ottaa lasillinen viiniä. Varsinaiseksi illalliseksi tapahtumaa ei voi kutsua, olin yksin (mikä oli hyvä) ja ruoka oli päivän ensimäinen klo 6.00 nautitun aamukahvin jälkeen.

Mutta varsinaiseen aiheeseen. Meillä on viime aikoina kaveripiirissä puhuttanut enemmän ja vähemmän vauvauutiset. Ja näemmä nämä uutiset ovat vaikuttaneet allekirjoittaneen alitajuntaan jossain määrin. (tämä oli alustus). Viime yönä näin unta, että sain siilin ja hauvan, joita molempia olen hinkunut jo pitkään. Ne oli tosi pieniä, hain ne pyörällä jostain paikasta, jonka maisemissa oli paljon tuttua lapsuudenkotimaisemiin. Molemmat poikaset oli pesässä kananmunakupin mallisessa kipossa, ja ne näytti katkaravuilta. Siis ne oli keskeneräisiä! Laitoin kupit poikasineen kainaloihin (älkää miettikö yksityiskohtia miten ne siellä pysyi), ja fillaroin kotiin. Koti näytti sisältä ihan meijän nykyiseltä kodilta, mutta sijoittui johonkin paikkaan mitä en tunnistanut. Kotona poikaset kasvoi ihan isoiksi tunnistettaviksi otuksiksi, mutta unen lopussa niitä oli vain toinen. Muistan olleeni surullinen sen takia, että toista ei enää ollut.

Aamulla vielä muistin hävisikö koira vai siili, mutta tämä tieto katosi päästäni päivän aikana.

Voitte arvata miten tän pyörittely päässä aiheuttaa yhden jos toisenkinlaisia ajatuksia. Ja kohta pitäisi mennä nukkumaan, hyvillä mielin ja nähdä mukavia unia. Hassua on, että yleensä en muista unista kun jotain yksittäsiä tunteita ja lyhyitä pätkiä. Oikeastaan aina pitemmät unet on olleet painajaisia, ja herätessä ahdistus on kauhea. Ei tänään. Onneksi.