Ihanaa, kun pitkästä aikaa voi tehdä jotain mitä haluaa, eikä mitä TÄYTYY.
Uusi koti alkaa olemaan asumiskunnossa. Yläkerta on jo käytännössä
valmis, mitä nyt vähän puuttuu katto- ja lattialistaa, kaksi kaapin
ovea, keittiön työtason lista, akvaariopöytä, verhot olkkarista ja
makkarista... Ja sitten on vielä se kirottu boordi siellä olkkarissa.
Voitte vaan kuvitella mitä on laittaa boordia rappusten päälle. Tai
siis sen rappusten aukon päälle. Aivan järkyttävän inhottavaa, kun
pitää pelätä että putoaa (tai että puolisko putoaa), tai ainakin lähmää
uuden upean jasmiinin sävyisen valkoisen seinän. Kaikki sujuu kuitenkin
yliodotusten ja mitään ei tapahdu. Kolme viikkoa kaikki on hyvin.
Ihaillaan kattolistoja, joista tuli aika komeet... (kaupassa ei ollut
sopivia, joten tehtiin ne itse). ... ihaillaan sikakallista boordia,
kunnes se yhtenä iltana päättää tippua alas! PRKL! Nou hätä, se tippui
vain yhdeltä seinältä, juu, just siltä rappusten päältä olevalta
seinältä. Ja nyt se on roikkunut siellä jo pari päivää, kun ketään ei
jaksa kiinnostaa.
Alakerrassa tilanne on huononpi. Maalia on.
Joka paikassa, myös siellä mihin se ei kuulu. Listoja ei ole edes ovien
ympärillä. Sisäeteisen laatoitus siirtyi ensi kesään. Ja saunaremontti
jonnekkin joulun tietämille. Tänään aloin repiä alakerran makkarin
seinistä tapetteja. Niitä on nejlä kerrosta. Hermot menee! Ja jottei
paniikki iskisi iskä ja isovanhemmat on tulossa katsastamaan uutta
asumusta lauantaina. Muuten tässä ei oo mitään hätää, mutta haluaisin,
että kaikki olis tosi valmista (tai ainakaan vierashuoneessa ei olis
kuutio tolkulla irtirevittyä tapettia lattialla). Tää kun on näitä once
in the lifetime - juttuja. En nimittäin uskonut, että iskä sais vaarin
puhuttua ympäri lähtemään tänne. Ja toista kertaa tuskin tulee. Kuuden
vuoden aikana tää on eka kämppä mihin vaari tulee, ja mahdollisesti
viimenen, enkä haluais, että sille jää kuva että asutaan jossain
keskeneräisessä murjussa.
Pitää ottaa käyttöön suunnitelma B,
heti kun kämppä on valmis niin aletaan tekeen lapsia, kyllä vaari
ristiäisiin tulee. =) Joo, niin ku tähän katastrofiin vielä mahtuis
muksuja.
Tässä välissä haluan kiittää mun ihanaa SNY:tä, joka
lähetti mulle toisen paketin siitäkin huolimatta, etten oo ekaa ehtinyt
vielä kuvaamaan. Jos tänään jaksan nököttää koneella riittävän pitkään,
niin laitan vielä kuvat niistä paketeista. Aivan ihania ovat olleet.
Varsinkin tää toinen joutui heti puikoille. =) Se on niin mua!! Nyt
yritän kuitenkin hoitaa pari työasiaa, jotka nekin on rempallaan,
olleet kohta kolme kuukautta.
tiistai, 2. lokakuu 2007
Kommentit