Ihanaa, kun pitkästä aikaa voi tehdä jotain mitä haluaa, eikä mitä TÄYTYY.

Uusi koti alkaa olemaan asumiskunnossa. Yläkerta on jo käytännössä valmis, mitä nyt vähän puuttuu katto- ja lattialistaa, kaksi kaapin ovea, keittiön työtason lista, akvaariopöytä, verhot olkkarista ja makkarista... Ja sitten on vielä se kirottu boordi siellä olkkarissa.

Voitte vaan kuvitella mitä on laittaa boordia rappusten päälle. Tai siis sen rappusten aukon päälle. Aivan järkyttävän inhottavaa, kun pitää pelätä että putoaa (tai että puolisko putoaa), tai ainakin lähmää uuden upean jasmiinin sävyisen valkoisen seinän. Kaikki sujuu kuitenkin yliodotusten ja mitään ei tapahdu. Kolme viikkoa kaikki on hyvin. Ihaillaan kattolistoja, joista tuli aika komeet... (kaupassa ei ollut sopivia, joten tehtiin ne itse). ... ihaillaan sikakallista boordia, kunnes se yhtenä iltana päättää tippua alas! PRKL! Nou hätä, se tippui vain yhdeltä seinältä, juu, just siltä rappusten päältä olevalta seinältä. Ja nyt se on roikkunut siellä jo pari päivää, kun ketään ei jaksa kiinnostaa.

Alakerrassa tilanne on huononpi. Maalia on. Joka paikassa, myös siellä mihin se ei kuulu. Listoja ei ole edes ovien ympärillä. Sisäeteisen laatoitus siirtyi ensi kesään. Ja saunaremontti jonnekkin joulun tietämille. Tänään aloin repiä alakerran makkarin seinistä tapetteja. Niitä on nejlä kerrosta. Hermot menee! Ja jottei paniikki iskisi iskä ja isovanhemmat on tulossa katsastamaan uutta asumusta lauantaina. Muuten tässä ei oo mitään hätää, mutta haluaisin, että kaikki olis tosi valmista (tai ainakaan vierashuoneessa ei olis kuutio tolkulla irtirevittyä tapettia lattialla). Tää kun on näitä once in the lifetime - juttuja. En nimittäin uskonut, että iskä sais vaarin puhuttua ympäri lähtemään tänne. Ja toista kertaa tuskin tulee. Kuuden vuoden aikana tää on eka kämppä mihin vaari tulee, ja mahdollisesti viimenen, enkä haluais, että sille jää kuva että asutaan jossain keskeneräisessä murjussa.

Pitää ottaa käyttöön suunnitelma B, heti kun kämppä on valmis niin aletaan tekeen lapsia, kyllä vaari ristiäisiin tulee. =) Joo, niin ku tähän katastrofiin vielä mahtuis muksuja.

Tässä välissä haluan kiittää mun ihanaa SNY:tä, joka lähetti mulle toisen paketin siitäkin huolimatta, etten oo ekaa ehtinyt vielä kuvaamaan. Jos tänään jaksan nököttää koneella riittävän pitkään, niin laitan vielä kuvat niistä paketeista. Aivan ihania ovat olleet. Varsinkin tää toinen joutui heti puikoille. =) Se on niin mua!! Nyt yritän kuitenkin hoitaa pari työasiaa, jotka nekin on rempallaan, olleet kohta kolme kuukautta.