Älkää hyvät ihmiset missään nimessä menkö kesälomalle! Siellä kuluu rahaa aivan järjettömiä summia, kuten neljän vuoden palkka!!! Nimimerkillä kokemusta on.

Loman alkajaisiksi suunnattiin anopin riemuksi Imatralle. Viikonloppuna kauheaa biletystä, ja maanantaina töihin "totuttelemaan" uuteen työpaikkaan. Aivan, käytin lomastani 2 päivää töissä! Ja ettei totuus pääsisi unohtumaan, tein varuiksi 10 tuntia molempina päivinä. Alan hiljalleen uskoa äitiä: hulluja ei kynnetä eikä kylvetä, meitä tulee vaan!

Koska lomaa nyt sitten vietettiin tulevissa kotimaisemissa, niin käytettiin illat hyödyllisesti (ryypiskellen) ja etsiskellen asuntoa. Siis sitä väliaikaista, jonka jälkeen aletaan etsiä omaa.... Niinpä. Mikä voima meidät sitten ajoi asuntoesittelyyn? No, mie ajoin ukon sinne, koska "jostainhan se on aloitettava". Höh, mikä elämän viisaus tuokin on olevinaan?

Mussukkani, hyvin koulutettuna, kävi katsastamassa asunnot, jotka ystävällisen mielivaltaisesti (kysymättä kenenkään mielipidettä) olin ympyröinyt lehteen. Ensimmäinen sai murskatuomion; EI! Toinen vähän sinnepäin ja kolmas ehkä. Itse kävin katsastamassa vain kaksi viimeistä. Ja kolmas kerta sanoi toden, pankki osti komean kaksikerroksisen rivitalon pätkän, Vuoksi näkymällä. Että näin pääsi käymään.

Ja siis lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Tosin toinen niistä menee muuttopuuhissa, joten rahat (niin kun enää olis yhtään) säästyy. Loman loppupuoli käytettiin sitten isukin tykönä vonkaamassa lainan takausta, koska pankki olisi halunnut takaussummalle kauheen koron. Onneksi iskä ei todennut tyttärensä menettäneen loppujakin vähäisestä järjestään, ja lupasi taata lainan. Ollaan sitten asuntovelallisia. Ainakin seuraava kymmenen vuotta. Voe paska!

Jotta asiat eivät tapahtuisi LIIAN nopeasti muuttoon on vielä neljä viikkoa, josta kaksi viimeistä lomaa. Ja koska juuri mitään järjesteltävää ei ole (firman lopetus, verokortin haalinta, koulutuksen päivitys, muutto, asunnon järjestely, uusien tavaroiden shoppailu uuteen asuntoon, uuden asunnon säilytystilan pienuuden toteaminen, auton hankinta, koska työmatka kasvaa exponentiaalisesti..), voin huoletta lähteä Irlantiin perjantaina. Ei sillä, ihanaa päästä sinne, olen odottanut sitä jo pitkän aikaa. Ja Ulla, voisitko tulla mua Tampereen lentokentälle vastaan, etten eksy?

Lähen hämmästelemään johonkin... Pää on ihan sekaisin kaikesta tästä muutoksesta, kun tähän asti ei ole tarvinnut sitoutua mihinkään ikinä koskaan, ja nyt pitäisi sitten kai asettua tai jotain. Oon ihan pihalla kaikesta. Kaikki on jännittävää ja uutta. Ja pelottavaa.