Allekirjoittaneella menee nyt aika heikosti....
Mun unelma duuni, jonka aloitin vuoden alusta osoittautui upeaksi, mutta tunteja saisi olla viikossa enemmän. No, tämä sitten hakemaan toista puolipäiväistä hommaa. Ja hyvin menee, mutta menköön. Olen päässyt muutamiin haastatteluihin, ja paljon olen saanut kehuja, kuinka on hienoa, että olen jo kouluaikana saanut hankittua työkokemusta. Siis pakollisten harjoitteluiden lisäksi.

Tänään oli aamulla viimeisin haastattelu. Ja se vasta hienosti menikin. Tunnin juttelun jälkeen multa kysyttiin, että koska aloitan työt! Ahistaa.... en mie tiiä haluunks mie sitä työtä... Siis joo haluun, mut jos en kuitenkaan. Sain ruhtinaallisesti aikaa, huomisaamuun, miettiä mitä teen. Ahistaa.

En oikeesti tiiä mitä teen, kun kahessa eri firmassa samaan aikaan alottaa toimintaa... No, se kuulostaa helvetilliseltä määrältä työtä ja vähältä rahalta... Ja älyttömyyden huippu! Pahimmillaan kilpailen itseäni vastaan. Kyllä vaan olis mukavaa olla jossain terkkulassa töissä ja saada palkkaa tehdystä työstä. Ei tartteis ajatella. Siis ainakaan markkinointia tai asiakastyytyväisyyttä ja kilpailukykyä. Saati sitten vuokraa, asiakaskunnan laajuutta ja oman eläkemaksun nousua.

Mix kukaan ei sanonut mulle, että älä ala yrittäjäksi?????? Kaikki kyl arvas, ettei se olis tehonnut kuitenkaan, kun rahan perään olen.... Voi paska, paska, paska, paska....

Siis tilanne on ihanteellinen. En mie niin tyhmä oo etten tajuu, mut kun sata kilometrii liian lähellä Helsinkii...