Viimeinen työharjoittelujakso on nyt sitten takana, ja kypsyysnäytekin meni läpi. Kaikista epäilyistä huolimatta. Todistukset lähtee huomenna alustavasti kirjoitettaviksi, ja valmistuminen lähestyy auttamatta.

Tää on pannu mut vähän miettimään asioita. (kuten sitä, että venäjän tentti on torstaina, enkä oo alkanut lukemaan). Siis miusta pitäisi jotenkin kehkeytyä aikuinen itsestään huolehtiva ihminen, joka ansaitsee rahaa jolla sitten elää. Kelan kaikki etuudet (joita olen jaksanut haukkua isoon ääneen kohta viisi vuotta) loppuu, ja ne itseasiassa on ollut ihan kiva juttu. Ei niillä juhlita ja eletä hienosti, mutta kämpän, ruoan ja puhelinlaskun niillä on pystynyt hoitamaan.

Tammikuusta alkaen pitää saada jostain omasta selkänahasta revittyä kaikki edellä mainittu. Ja mielellään vähän extraa. Olen alkanut haaveilla asuntosäästämisestä, matkustelusta, omasta autosta... Kaikesta siitä mihin opiskelijalla ei ole (eikä yleisen käsityksen mukaan saa olla) varaa.

Onneksi aloitus on aika pehmeä. Kämppä saatiin suhteilla (juu, me muutetaan uuden vuoden viikonloppuna), Koti-Insinöörillä on töitä, ja miullakin jotain. Ehkä. Kämppä on edullinen ja vesi (ja netti!!!) sisältyy vuokraan. Miinus puoli on, että pääkaupunkiseudulla ollaan edelleen jumissa. Tästä ei kaiketi voida syyttää asuntoa...

Aikuistuminen yleensäkin hirvittää. Jotenkin ajattelen tylsiä, töistä kotiin kulkevia harmaantuvia ihmisiä. Vielä oudonpaa on, ettei tää malli oo kyllä kotoa tarttunut mun päähän..? Ehkä se on enemmän sitä, mitä pelkään. Jotenkin tuttuihin ja turvallisiin rutiineihin on helppo hukkua, ja sulkea silmät kaikelta, kuvitella että kaikki on hyvin, enkä muuta kaipaa.

Iän perusteella olen ollut aikuinen jo aika pitkään. Ja olen asunut yksin ja yhdessä, ja huolehtinut asioistani. Eikä ongelmia ole ollut. Toisaalta niitähän voi tulla koska vaan. (ja taivaskin voi tippua niskaan tai katto sortua...) Ehkä se on eniten tuo ikäkysymys. En pidä itseäni vielä aikuisen ikäisenä. Valehtelen ikäni, edes tajuamatta, lähes aina kun sitä kysytään. Luulen oikeasti, että olen vieläkin 21. Tää on tosi mystistä. Onneksi kohta on joulu ja voin mennä kotiin, niin että isi ja mummi huolehtii kaikesta. Voin palautua 6 - vuotiaaksi. Aikuistun sitten tammikuussa.

Ostaiskohan isi uuden pyykinpesukoneen, kun vanha hajos?